Taulun arvo on: 850,00 

Nimi Jos ajattelisin elämäni niin
Artisti Minna Pietarinen
Koko 70 x 100cm
Tyyppi Akryyli kankaalle
Julkaisu 18/05/2022

Jos ajattelisin elämäni niin, että mitä jätän jälkeeni ja eläisin sen niin.

Ajattelisin kaiken matkalla olevan opettavan minulle jonkin viisauden, mikä minun kuuluu oppia, että se voi ohjata minua seuraavan opettajan luo.

Ajattelisin näiden viisauksien olevan tarkoituksia, mitkä olen itse valinnut sille matkalleni, minkä jätän jälkeeni.

Ymmärtäisin nöyryyden olevan tärkein apuopettajani, häntä hiljaa kuuntelisin.

Ymmärtäisin vastuun olevan korkeimmin koulutettu opettajani, sen joka tarkastaa punakynällä kokeeni, opettajan, jonka vierellä hiljaa kuulen.

Saisin vapauden, missä kaikki tunteeni olisivat yhtä tärkeitä vieraitani.
Ottaisin pelon, ahdistuksen, surun, epävarmuuden, kaiken vieraakseni, syöttäisin ja juottaisin, olisin yhtä vieraanvarainen kuin olisin ilolle, onnelle, menestykselle, sille kaikille kauniille, sille kaikelle helpommalle.

Ymmärtäisin, jos en ota vastaan vieraideni vastakohtia, jos en hyväksy heidän olemassaoloaan, en voi myöskään elää sitä toista vastakohtaa toteen sen ansaitsemalla voimalla.
Jos jätän vastuun, minulta puuttuu vapaus, vapaus elää.

Antamalla vapauteni vierailleni, sain sen itselleni.

Tunsin sen valon voiman pimeyden jälkeen, tunsin pakahtuvan ilon kevätaamun auringon noustessa. Koska minulla oli kokemus vastakohdasta, ja tunsin siitä silloin suurinta kiitollisuutta, että sain elää sen joka aamuisen valon enää pitämättä sitä itsestäänselvyytenä.

Huomasin maailman muuttuneen, mutta se olinkin minä joka muutuin.
Ja maailma muuttui.

Jokaisen hyväksyvän hengittämisen kautta, kasvoi minuun uutta vahvuutta, rohkeutta elää aina vähän hauraampana ja haavoittuvaisempana.
Jokaisen rikkimenneen itserakennetun oletuksen kautta, jokaisen sisäänhegitetyn hyväksymisen kautta, päästin palan irti omaa kontrolliani ja sain tilalle luottamusta elämään.

Pelko alkoi olemaan minun herkkyyttäni suojeleva, että saan olla tunteva ihminen.
Mutta kaikki muu pelon sijaan alkoi muuttumaan rohkeudeksi elää kohti seuraavaa opettajaa.

 

Maailma ei ollut enää minua varten, vaan olin maailmaa varten. Syntyi syvä merkityksellisyys, se mikä antoi voiman kohdata pimeyden ja myrskyn, nähdä siinä hetkessä niiden taakse. Sen suuremman tarkoituksen voiman.

Ja tänään mietin, kevät tuli, se tuli taas pitkän kylmän pimeän talven jälkeen.
Se alkaa sitkeydessään taas uuden kasvun, se tekee sen joka vuosi, loputtomasti, halusimme tai emme. Luonto tekee sen kaiken, mikä voima, mikä taipuisuus ja ajattele, olemme osa tuota luontoa ja sen voimaa.

Vuorovaikutuksen voimalla, itseen ja maailmaan, voimme kasvattaa tuota resilienssiä, taipuisuutta, mikä meidän ympärillä olevalla luonnolla on.

Mietin, mikä voima luonnon kiertokululla on, kun elää vahvan arvoperustuksen päällä toteuttaen tarkoitustaan.
Mikä lahja tämä luonnonpeili meille onkaan.

Minna

Maalasin auringon tuomat auringonkukat.

Minna Pietarinen

Sinako®

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on whatsapp
Share on email