Yhteys

Se oli syksyinen ilta.

Musta asfaltti imee viimeisetkin valonheijasteet syövereihinsä.

Musta asfaltti, jossa vesilammikoita väistellen ripeät askeleet tanssahtelevat kaupan kautta kotia.

En tiedä mikä tanssi, mutta siinä yhdistyvät väsymys, ahdistus, stressi, ratkaisemattomat ongelmat, haasteet, kiire, viha, suru, jotka vetävät jalat kohti mustaa maankamaraa, mutta mahdollisuudet, nuo ilon, toivon, unelmien, rakkauden, nostavat jalat tanssiin.

Siihen tanssiin yhtyvät syksyn lehdet, tuulen johtaessa orkesteria, vesipisaroiden valuessa suolaisten kyynelien seassa kohti takinkauluksia.

Älä turhaan yritä tuulta vastaan taistella, kuiskasi syksy, luonto oli sinua ennen paljon suurempana, vahvempana.

Vaan anna tuulla, avaa sielusi tuulelle, syksylle, anna sateen huuhtoa suolat kasvoiltasi.

Juokse, huusi syksy, tanssi, tanssi hiussuortuvat märkinä yöhön, pimeään yöhön, pelkäämättä, jatkoi syksy.

Kerää aamun valossa ruskan kauneus.

Niin, olisinko arvannut, pimeyden olevankin ruskan värinen. 

Pimeyden salainen kauneus.

Kaikkeuden tanssi.

Minna Pietarinen

Sinako®